Suomen kielioppi ja oikeinkirjoitus voivat kaikessa monimutkaisuudessaan olla monen tottumattoman kirjoittajan silmissä kuin punainen vaate. Oikeanlaiset lauserakenteet, viittaussuhteet ja välimerkit tuottavat usein päänvaivaa, yhdyssanoista puhumattakaan. Oikeinkirjoitusta ei kannata kuitenkaan sivuuttaa – jo muutamilla perusasioilla teet viestinnästäsi ja sisällöstäsi vaikuttavampaa, ammattimaisempaa ja ennen kaikkea luettavampaa.
Isot ja pienet kirjaimet
Aloita virke aina isolla kirjaimella – kuulostaa itsestäänselvältä mutta voi joskus unohtua. Kirjoita erisnimet, kuten etu- ja sukunimet, paikannimet ja merkkinimet, aina isolla kirjaimella.
Yleisnimet, kuten viikonpäivät, juhlapäivät ja kuukaudet sekä kielet ja kansallisuudet, kirjoitetaan pienellä. Tämä yllättää monet, mutta unohda silti Juhannukset ja Joulut.
Välimerkit
Mikään ei ole puuduttavampaa kuin lukea yhteen pötköön kirjoitettua tekstiä ilman minkäänlaisia välimerkkejä! Välimerkkien tarkoitus on auttaa lukijaa hahmottamaan tekstin rakennetta: pisteiden kohdalla voi vetää henkeä, kysymys- ja huutomerkit nostavat esille kysymykset ja huudahdukset, ja pilkut paljastavat virkkeiden rakenteen.
Muitakin välimerkkejä on, mutta edellä mainituilla pärjäät peruskirjoittamisessa vallan mainiosti. Jos olet epävarma, suosi helppoja rakenteita ja lyhyempiä virkkeitä.
Yhdyssanat ja sanaliitot
- talon poika vs. talonpoika
- äidin kieli vs. äidinkieli
- iso sisko vs. isosisko
- luentokinsali vs. luentosalikin
- pikkusijoulu vs. pikkujoulusi
- nokkoskaunisperhonen vs. kaunis nokkosperhonen
Lauserakenne ja kappalejako
Tekstin lauserakenne liittyy enemmän tyyliin kuin oikeakielisyyteen. Pyri kuitenkin välttämään monimutkaisia tai liian pitkiä lauseita, koska sanomasi saattaa hukkua kaiken keskelle. On täysin sallittua, ja joissain tapauksissa jopa parempi, pitäytyä yksinkertaisissa rakenteissa. Kolme peräkkäistä lauseenvastiketta ei anna tekstille minkäänlaista lisäarvoa, päinvastoin.
Muista myös kappalejako; se parantaa tekstin luettavuutta ja silmäiltävyyttä. Pääsääntöisesti yhdessä kappaleessa esitetään aina yhden asian osakokonaisuus.