Markkinoinnin ammattilaistemme joukkoon kuuluu AD:na työskentelevä Mika, jonka tyynen kuoren alle piiloutuu todellinen diskotanssin ja puujalkavitsien kuningas. Mitä muuta Mikan pään sisällä liikkuu työpäivän aikana? Nyt on aika ottaa selvää.

Koiralenkiltä töihin

Työpäivieni aamut maanantaista perjantaihin ovat arkisen samanlaisia; olen herättänyt itseni kupillisella kahvia ja lenkkeilyllä koirani kanssa (nämä tosin tapahtuvat yleensä toisessa järjestyksessä) ja saavun töihin siinä kahdeksan maissa. Avaan läppärini ja katson, mitä uusia viestejä koneeseeni on tupsahtanut. Tästä eteenpäin työni rutiinit vaihtelevat hyvinkin suuresti. Joskus jo heti aamusta on monta asiaa, jotka kilpailevat huomiostani, ja joskus työpäivä etenee hyvinkin suunnitelmallisesti. Yleensä kuitenkin jossain vaiheessa päivää tulee se hetki, kun pitää löytää asiakkaalle uusia ratkaisuja, uusia tapoja erottua massasta.

Ei savua ilman tulta

Sisälläni asuu pieni lapsi, ja olen siitä iloinen, sillä tuo sisäinen lapsi innostuu nopeasti ja on hyvin utelias. Nämä ominaisuudet siivittävät minua parempaan lopputulokseen, sillä uteliaisuuden ansiosta haluan tietää enemmän ja innostuminen saa minuun vauhtia. Leikkisyys ja huumorintaju ovat myös tärkeitä asioita työssäni; ne auttavat jaksamaan äkkinäisiä deadline-muutoksia – mikään työ tai aikataulu ei ole mahdoton, eihän?

Työkaverini kyllä huomaavat, että olen töissä, sillä jostain syystä koneeni näppäimistö pitää älyttömän kovaa meteliä. Uskottelen itselleni tämän johtuvan siitä, että olen oppinut kirjoittamaan vanhanaikaisella kirjoituskoneella, jolla kirjaimet piti saada osumaan paperiin. Hiiri se vasta äänekäs onkin! Jokaisessa työpaikassa pitää kuulua työnteon ääniä, tai näin minä ainakin perustelen omaa meteliäni. Ei siis savua ilman tulta.

One Man Show

Heitän myös vähän väliä omasta mielestäni hyvinkin hauskoja juttuja ja kommentoin ja elävöitän toisten sanomisia – se on tätä jatkuvaa luomista, joka pulppuaa keskusyksiköstäni. Välillä hyvinkin suurilla kierroksilla käyvä kovalevyni suoltaa minkä ehtii puujalkavitsejä, joita olen muiden onneksi ajan myötä hieman oppinut pitämään sisälläni.

Työkavereiden ei siis kannata ihmetellä, jos hymähtelen ja naureskelen itsekseni, se vain johtuu itsesensuuristani. Oikeita vitsejä minua ei kannata pyytää kertomaan, sillä niissä olen umpisurkea. Vain hetkessä tapahtuva standup toimii, mutta niin hyvä en ole, että aikoisin vaihtaa ammattia.

Tykkään työskennellä paineessa (paineessahan ne timantitkin syntyvät) ja muiden ihmisten seurassa, mutta haluan, että minulla on aikataulu ja työrauha – tässä vasta hauska yhtälö. Parhaiten tämä toteutuu niin, että työskentelen avokonttorissa selkä seinään päin ja päästelen omaa mölinääni, ja kehun vähän väliä itseäni (yksin pienessä huoneessa en pääse toteuttamaan itseäni, tai siis muut eivät huomaa showtani).

Miksi maapallo on pyöreä?

Ihaninta työssäni on se, että saan olla aidosti hölmö ja kyseenalaistaa jo olemassa olevat asiat. Miksi maapallo on pyöreä? Miksi vuorokaudessa on 24 tuntia? Miksi musta näyttää mustalta?

Mielestäni luovan ihmisen tulee pysyä ajatusmaailmaltaan lapsena, jolle itsestäänselvyyksiä ei ole olemassa. Samaa teen asiakkaidenkin kanssa – pitää osata kysyä oikeat kysymykset. Mikä on se ongelma, johon haetaan ratkaisua? Miten ratkaisuun päästään ja miten se toteutetaan annetussa budjetissa?

Uuden luominen on vähän sama juttu kuin mennä töihin uusia reittejä pitkin tai eri kulkuneuvoja käyttäen. Sitä näkee uusia asioita ja samalla oppii uutta – mitä enemmän haen uusia ratkaisuja työssäni, sitä varmemmin se huomataan, ja näin lopputulos erottuu edukseen.

Yli ja kirkkaasti

Pääsääntöisesti teen kahdenlaista duunia – nopeaa valmistamista ja vastapainoksi paljon pyörittämistä vaativaa hiertämistä. Olen huomannut, että luovuudelle on tilaa joka paikassa ja positiivinen asenne vie monissa asioissa eteenpäin. Pienten vastoinkäymisten jälkeenkin on helpompi jatkaa, kun on katse jo tulevassa… Miksi tuo logo on tuossa ja tuon kokoisena? Mitä jos kääntäisinkin kuvan?

En ole töitä tehdessäni esteiden alittaja, vaikka sitä kautta pääseekin nopeammin maaliin. Yli pitää mennä ja mielellään kirkkaasti, jotta voin olla tyytyväinen lopputulokseen. Tärkeintä on se, että asiakas on tyytyväinen ja että tuotos jättää kuluttajalle muistijäljen.

Todellisuudesta satumaailmaan

Olen avannut ajatusmaailmaani ja työpäivääni tässä jo tovin, mutta vasta nyt pääsen siihen, mitä AD:n työ oikeasti on. Se on kuin palapelin kokoamista… Kokonaisuus pitää olla hallussa: kuvat, tekstit, idea, aikataulutus, yhteydet painoon ja medioihin sekä visio siitä, miten nämä saadaan toimimaan yhdessä, vaikka jotkut palaset olisivatkin hukassa.

Työ vaatii hyvää yleistietoa, trendien seuraamista ja ennen kaikkea kiinnostusta oppia ja kokeilla uutta ja puhua vaikka kielillä. Mitä jos tämän laittaakin tähän…

Mistä minä sitten unelmoin työpäiväni aikana? Tekeväni satua, joka tuntuu todelta. Kun lähtee pohtimaan tätä laajemmin, oikeasti kaikki parhaimmat tarinat ovat satua (joulupukki, Peter Pan, Star Wars, Matrix…). Kun tarinaan saadaan aidon tuntuinen tartuntapinta oikeasta elämästä, menestystarina on valmis.

Uskalla olla erilainen, ole itsesi näköinen (tämä pätee myös asiakkaiden visuaaliseen ilmeeseen).

Jos haluat jatkossa lukea markkinoinnin eri aihealueita käsitteleviä blogejamme uunituoreena, klikkaa allaolevaa linkkiä ja valitse mistä aiheista haluat saada uutiskirjeet suoraan sähköpostiisi.
×