Mainostoimistoilla on useita eri asiakkuuksia ja sen myötä myös useita eri toimialoja, sekä liiketoimintamalleja. Aikoinaan kouluaikoina päähän juntattu mantra osoittautuikin hyväksi ohjenuoraksi ‘’Mainonnan ammattilainen ei tiedä mistään paljon vaan kaikesta vähän.’’
Toimistoilta löytyy paljon erilaisia tyyppejä ja erilaisia mielenkiinnon kohteita. Kaikilla on varmasti se oma lempiasiakkuus, jonka toimiala, tuote tai palvelu on lähellä sydäntä.
Mielenkiinnon kohteesta ammattitaidoksi
Onko se sitten hyvä juttu? Osittain kyllä. Tekijä on motivoitunut ja aidosti innoissaan, kun pääsee tekemään sisältöä lempiasiakkuudelleen. Tekijä on mitä luultavimmin itse kohderyhmää, kuin myös hänen ystävänsä ja tuttunsakin, joten taustalta löytyy ymmärrys mitä kohderyhmä haluaa ja tarvitsee. Toimialan terminologia on hallussa ja mahdolliset sesongit löytyy omasta henkilökohtaisesta kalenterista.
Sudenkuopat
Voiko asiakkuus olla liian lähellä sydäntä? Kyllä ja ei. Kysymys on siitä, kuinka tiukkaan puristukseen asiakkuuden ottaa. Lämmin halaus muuttuu helposti kuristusotteeksi. Liian lähellä ollessaan tekijän ideat ja ajatukset jäävät helposti ns. boksin sisään, eikä näe oman tai tuttujensa näkemysten yli. Myös omat kokemukset saattavat vaikuttaa, jolloin suosii helposti mainontaa tehdessä niitä ‘’parempia’’ tuotteita tai palveluita. Kun toimialan jargon on hallussa saattaa unohtua, että suurelle yleisölle se ei välttämättä aukea.
Tiimityö kunniaan
Taklaa liian läheiset asiakkuussuhteet useammalla silmäparilla. Harvemmin kukaan toimistolla pakertaa täysin yksin asiakkuuden parissa ja vaikka näin kävisikin menee tehdyt työt aina ennen julkaisua asiakkaalle nähtäväksi. Tällä tavoin vältytään kompastuskiviltä, jotka liittyvät lempiasiakkuudelle tehtäviin töihin.
Pukki kaalimaan vartijana
Ja sitten tietenkin sisällöntuottajan mielestä se pahin moka. Kun luot sisältöä lempiasiakkuudelle pääset myös läheisiin tunnelmiin alennuskampanjoiden ja tarjousten kanssa, jolloin itsehillintä on koetuksella. Asiakkaan kannalta tämän on hyvä juttu, mutta tekijä huomaa kerta toisensa jälkeen langenneensa omaan kuoppaansa.